Nimittäin esimerkiksi jodi ja seleeni ovat sellaisia kivennäisaineita, joiden saanti Suomen maaperässä on osoittautunut haasteelliseksi. Jodi on osa kilpirauhashormonien (trijodityroniini eli T3 ja tyroksiini eli T4), ja se on välttämätön eläimille ja ihmisille, ja sitä tarvitaan kehon jokaisen solun ja elimen optimaaliseen toimintaan. Kilpirauhasen lisäksi aivot, eturauhanen, rintarauhaset, munasarjat ja lisämunuaiset tarvitsevat jodia. Jodin puute voi aiheuttaa mm. struumaa. Jodi on myös voimakas antioksidantti (ja sen väitetään suojelevan myös rintasyövältä).
Suomessa ei juurikaan tehdä eikä lääkäreiden (funktionaalisia lääkäreitä lukuunottamatta) toimesta teetetä jodin saantia mittaavia laboratoriokokeita, koska "Suomessa ei ole jodista puutetta". Nyt kun on pari vuotta Facebookin kilpirauhaspotilaiden vertaistukiryhmän ylläpidossa takana, olen kuitenkin oppinut, että jodista voi olla puutosta. Ja näin äkkiseltään se vaikuttaisi olevan kovin yleistäkin. Ongelma on suomalaisviranomaisten mukaan ratkaistu sillä, että jodia on lisätty ruokasuolaan. On kuitenkin hälyttävää, millä tahdilla kilpirauhasongelmaisia ihmisiä tälläkin hetkellä löytyy (ja luojan kiitos löytyy ja saavat diagnoosin!), joten ehkä tämä köyhtynyt maaperä on yksi niistä syistä.
 |
| Kelp ja Himalajan suola + jodi |
Jonkin jodin lähteen hankkiminen oli pitkään ostoslistallani, ja sitten löysin kertakaikkisen loistavan tuotteen!
Voimaruoka - Himalajan suola + jodi on nimensä mukaisesti Himalajan suolaa, johon on lisätty merilevärouhetta. Tuo on suola, jota käytän jatkuvasti muutenkin. Toinen hyvä vaihtoehto on Merilevärouhe täydentämään jodin saantia. Kuvassa Kelp-puristeena.
Virallisterveellisen suosituksen mukaan jodia tulisi saada 150-200 mcg vuorokaudessa. Selvää tietysti lienee, että jos jodin puutos on paha, ei tuolla annoksella varastoja täytetä eikä kilpirauhasen optimaalista toimintaa ylläpidetä.
Suomalaisten tärkeimmät jodin lähteet ovat: jodioitu pöytäsuola, maitotuotteet, kananmunat ja kala. Omaan ruokavaliooni näistä kuuluu ainoastaan kala ja munat. Ja toisekseen, se mikä on virallinen väestötasolle laadittu saantisuositus, ei ota huomioon yksilöitä. Väestötason saantisuositukset ovat niitä alarajoja, jolla juuri ja juuri pitäisi pysyä hengissä ja terveenä, eikä se välttämättä kaikilla riitä elimistön optimaaliseen toimintaan. Tästä hyvänä esimerkkinä C-vitamiini: sen saantisuositus on sen verran, että keripukilta välttyy, mutta esimerkiksi flunssaa ehkäisemään tai stressin tyhjentäessä varastot, se ei enää riitäkään ja puutos on todellinen.
Elimistön kestää varsin suuriakin jodiannoksia, ja suurin virallisesti hyväksytty päiväsaanti aikuiselle on 600 mikrigrammaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat jodia n. 200 mikrogrammaa vuorokaudessa, ja vertailun vuoksi todettakoon, että japanilaiset saavat jodia keskimäärin 12,5 mg (12 500 mcg), ja siellä esiintyy todella vähän rintasyöpää.
Jodinpuutteen pystyy testaamaan tällä hetkellä ainakin Lootusklinikan kautta. Testi ei vaadi lähetettä ja hinta sisältää puhelinkonsultaation. Tämä on varmimpia tapoja testata mahdollinen jodinpuutos. Muutamat funktionaaliset lääkärit taitavat puutoksen hoidon joditerapialla.
Seuraavaksi otan käsittelyyn seleenin, se kun toimii ikäänkuin jodin parina, ja on myös hyvin tärkeä kilpirauhasen toiminnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti