Peanut Butter Chocolate Chip Blondies

Tänään meillä on herätty ennen seitsemää, oikeastaan jo vähän jälkeen kuusi, perheen nuorimman karvatoverin ansiosta. Tämä aamuvirkku ei paljon pohdiskele, onko vapaapäivä vai ei, vaan aamujumpat pyörähtävät käyntiin yleensä viimeistään kuuden kieppeillä. Mitä vähemmän unta, sitä enemmän tekee mieli makeaa. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen ja leivontapuuhiin tukka pystyssä ja pyjamahousut jalassa jo ennen kahdeksaa. Tästä syystä myös vaihekuvat jäivät ottamatta, karvakaveri kokkausapurina yksinkertaisesti unohdin :D Tuloksena oli kuitenkin suussasulava herkku, joka oli kadonnut parempiin suihin jo reilusti ennen puoltapäivää.

Mm...

Niille, joille Blondie on uusi termi, kerrottakoon, että Blondiella tarkoitetaan Brownien vaaleaa varsiota. Tämä Blondie sisältää suklaata, muttei ole kovinkaan tumma. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Peanut Butter Chocolate Chip Blondies

(n. 6 annosta, vuoan halkaisija n. 20cm, tai muffinsivuokia)
viljaton, gluteeniton ja maidoton

hiukan vajaa 2,5dl maapähkinävoita (sokeritonta)
3/4dl hunajaa
1 luomumuna
0,5tl ruokasoodaa
2-3tl kookospalmusokeria
(1/4tl hyvälaatuista suolaa vain, jos käyttämässäsi maapähkinävoissa ei ole suolaa)
reilu desi kaakaonibsejä

Huom! Mikäli käytät maapähkinävoita, joka on koostumukseltaan paksua ja jäykkää, vähennä määrästä 2-3 rkl, jottei koostumuksesta tule liian kuiva.

Voitele vuoka esim. kookosöljyllä. Itse käytin tartalettivuokia ja vuorasin ne foliolla.

Sekoita keskenään maapähkinävoi ja hunaja, lisää ruokasooda ja kookospalmusokeri, sekä muna, jonka rakenne on vatkattu rikki. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi joukkoon kaakaonibsit. Kaada taikina vuokaan (n. 1 cm paksuiseksi) tasoita pinta ja paista uunissa 175 asteessa, noin 20-25 minuuttia, uunisi tehokkuudesta riippuen, kunnes pinta saa vähän väriä.

Tummahko reuna, hetkeä aiemmin olisi voinut kalastella uunista ulos...

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään tummaa suklaata, minulla ei ollut sellaista, joten käytin tilalta kaakaonibsejä ja lisäsin joukkoon hiukan kookospalmusokeria. Tässähän osa kaakaonibsien hyvistä ominaisuuksista saattaa tuhoutua paistamisvaiheessa, mutta käytän silti mieluummin niitä, kuin teollista suklaata. Jos kuitenkin haluat käyttää jotain kaupan suklaata, jätä siinä tapauksessa kookospalmusokeri pois, ettei makeutta tule liikaa.

Tämä oli todella hyvää, isolla Hoolla!

Nyt kun tästä leivonnaisesta on tässä taloudessa enää muisto vain, alan jo suunnittelemaan uusia, eli varoituksen sana lienee paikallaa, näitä herkkuja on todellakin tulossa lisää! :D

Ihmejäätelö kolmella tapaa

Olen kuullut, että sellaisiakin ihmisiä olisi, jotka eivät juurikaan välitä makeasta. Minusta se omituista, sillä ainakin itse olen varsin perso makealle. En enää addikti, kuten ennen, kiitos vieroittautumisen valkoisesta sokerista, mutta kyllä makea minulle maistuu. On hyvä muuten tiedostaa, että muunkinlaisella makealla voi herkutella, kuin perinteisillä leivonnaisilla ja karkilla.

Minulla on ollut jo siitä asti, kun ymmärsin ongelmani valkoisen sokerin kanssa (addiktio siis suoraan sanottuna), eräs ohjenuora, jonka kanssa olen pärjännyt mielestäni kohtalaisen hyvin. Jos maailma olisi täydellinen, jokainen voisi syödä tasan sitä mitä mieli tekisi 24/7, ja säilyttää samalla terveytensä ja ihannemittansa. Itse uskoin tuohon vielä ennen ja elin sen mukaisesti, seurauksena rikki mennyt kilppari, kadonnut vyötärö ja vähintäänkin horjuva mielenlaatu.

Se ohjenuora, tai elämäntapa, voidaan kutsua miksi vain, kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessa näin: juhlissa ja erikoistilanteissa syön mitä vain, mutta arkena (eli pääsääntöisesti elämässäni) vältän sokeria ja viljoja ja pyrin syömään paleopainotteisesti. En enää hingu makeaa kuten ennen, se pakonomainen karkinjemmaus käsilaukkuun on mieheni pettymykseksi ollut historiaa jo pian pari vuotta, mutta ei se makeasta pitäminen ole silti minusta kadonnut. Tulen toimeen ilmankin, mutta arkea helpottaa suuresti, kun tiedän, millaisilla vähän terveellisemmillä herkuilla voin sen hetkittäisen makeanhimon taltuttaa.

Tällä kertaa tein jäätelöä, kun kesä kerta on! Perinteiseen tapaan testiryhmässä istui nojatuolissa mies, sekasyöjä, 31-vuotta. Palaute tuttuun tyyliin niukkaa ja harvasanaista. Karvaisemmalle kaverille, Molla, 17 viikkoa, olisi halunnut antaa palautetta vähän enemmänkin, jäätelö olisi maistunut, mutta kun koirasta on kyse, en antanut kaakaon sisältämän teobromiinin vuoksi, se on koiralle myrkyllistä.

Jäätelötrio.

Mutta asiaan. Olen tehnyt aiemminkin tätä yhden raaka-aineen ihmettä, banaanijäätelöä ja pidin itse siitä kovasti. Se ei vaadi mitään muuta kuin banaania pakastimessa (kuorittuna ja pilkottuna), jämerän tehosekoittimen ja hiukan pitkää pinnaa. Itselläni oli nyt löyhässä kaikki yllämainitut, mutta kappas, silti syntyi tulosta :) Tein kolmea makua, ja alkuperäisen reseptin löydät täältä. Kaikki ohjeet ovat maidottomia ja ilman lisättyä sokeria, luonnollisesti myös ilman viljoja ja gluteenia.

Yhden raaka-aineen ihmejäätelö

(2-3 annosta)

1,5 banaania jäisenä, kuorittuna ja pilkottuna

Blendaa jäisiä banaaninpaloja tehosekoittimessa varovasti, kunnes seos muuttuu vähitellen muruista jäätelömäiseksi massaksi. Nauti heti tai säilytä pakastimessa.

Reilu määrä!

Peanut Butter -Ice Cream

(2-3 annosta)

1,5 banaania jäisenä, kuorittuna ja pilkottuna
1 rkl pähkinävoita (sokeritonta)
1 rkl hunajaa

Blendaa jäisiä banaaninpaloja varovasti tehosekoittimessa, kunnes seos muuttuu vähitellen jäätelöksi. Lisää joukkoon pähkinävoi ja hunaja, blendaa sekaisin ja nauti heti tai säilytä pakastimessa.

Strawberry -Ice Cream

(2-3 annosta)

1,5 banaania jäisenä, pilkottuna ja kuorittuna
1 dl mansikoita pilkottuna
2-3 rkl kookosmaitoa tai -kermaa

Blendaa jäisiä banaaninpaloja varovasti tehosekoittimessa, kunnes seos muuttuu vähitellen jäätelöksi. Lisää joukkoon pilkotut mansikat, blendaa sekaisin ja nauti heti tai säilytä pakastimessa. Käytin itse pakastemansikoita tässä versiossa, koostumuksesta ei tullut aivan optimaalinen, joten suosittelen varautumaan pieneen rakeisuuteen tai käyttämään tuoreita mansikoita.

Dark Chocolate -Ice Cream

(2-3 annosta)

1,5 banaania jäisenä, pilkottuna ja kuorittuna
1 reilu rkl raakakaakaojauhetta
0,5 tl vaniljauutetta tai ripaus vaniljajauhetta, aitoa sellaista
2-3 rkl kookosmaitoa tai -kermaa
(1 rkl kaakaonibsejä)

Blendaa jäisiä banaaninpaloja varovasti tehosekoittimessa, kunnes seos muuttuu vähitellen jäätelöksi. Lisää joukkoon raakakaakao, vanilja ja kookosmaito tai -kerma ja blendaa sekaisin, sekoita lusikalla joukkoon kaakaonibsit ja nauti heti tai säilytä pakastimessa.

Pidempää säilytystä en ole tälle jäätelölle kokeillut, meillä nämä katoavat kuin suuremmissakin ruokakunnissa konsanaan :P Mutta sen tiedän, että sopivat loistavasti ihan sellaisenaan tai vaikkapa proteiiniletun tai -pannarin kanssa. Koemaistajan tuomio siis oli, että eihän tämä nyt Ben&Jerry's veroista ole, mutta ei pahaakaan, ja se on tuon miehen suusta jo ihan hyvä kommentti :D Kelpasi siis. Huhua olen kuullut, että maistuisi myös lapsille.

Arkena siis voi herkutella tällaisilla luomuksilla, ja sitten juhlahetkinä hurjastella miten haluaa, kunhan varautuu vieroitusoireisiin, niitä nimittäin on tulossa, jos on pääsäänöisesti ilman sokeria. Mutta sen faktan kun tiedostaa ja omaa hiukan kokemusta krapulan selättämisestä, niin elämä on helpompaa.

Nauttikaa :)

Kinkkupiirakka på paleo

Nythän on niin, että syitä juhlistaa arkea on jatkuvalla syötöllä, tai ainakin tulisi olla! Meillä oli pitkään perinne miehen kanssa tehdä yhteisen vapaan viikonlopun kunniaksi perjantaina jotain tavallisuudesta poikkeavaa syötävää. Usein se oli joku kiva salaatti ja pihvi, itse tehtyä pitsaa tai suolainen piirakka. Sitten, kun aloin ymmärtää, että voin paremmin kun en syö viljoja lainkaan, alkoi perjantai olla samanlainen ilta kuin muutkin illat, ja yhteinen kokkaus ja syöminen jäi.

Pitsasta olen tehnyt paleoversioita jo pitkään (niihin ohjeet löytyy täältä ja täältä), mutta ei sitä pitsaakaan jaksa aina vääntää. Nyt olis tarjolla kuitenkin viljaton ja sitä myöten tietysti gluteeniton sekä maidoton piirakka. Itse olen pystynyt muutoin maidottomasta ruokavaliostani huolimatta käyttämään voita, joten käytin omassa pohjassani luomuvoita. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Piirakkapohja

(halkaisijaltaan 27 cm vuokaan)

300g voita, gheetä tai kookosöljyä
3 luomumunaa
2,5dl kookosjauhoja
laadukasta suolaa

Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Sulata voi tai kookosöljy mikrossa tai kattilassa ja lisää munien joukkoon sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää suola, ja lopuksi, lisää kookosjauhot 2-3 erässä, edelleen sähkövatkaimella sekoittaen. Taikinasta tuli oikein mukavaa koostumukseltaa, se oli helppo painella vuoan pohjalle (voitele, jos haluat, omani tarttui hiukan kiinni) lusikalla.

Taikina ennen painelua.

Esipaista pohjaa uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia uunin tehoista riippuen, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Valmista täyte pohjan paistuessa.

Täyte

150-200g kinkkua
1 paprika
tuoretta persiljaa
mustapippuria
laatusuolaa
pizzamaustetta
n. 100g vuohenjuustoa
1,5dl kookosmaitoa tai -kermaa
3-4 munaa

Sekoita munat ja kookosmaito tai -kerma kulhosssa, lisää mausteet ja kaada täytteiden päälle. Itse laitoin 3 keskikoista munaa, ja ehkä neljäs ei olisi haitannut, piirakka jäi aivan aavistuksen löysäksi keskeltä lämpimänä. Paista vielä samoissa asteissa n. 15 min, kunnes munat ja kookosmaito tai -kerma on hyytynyt ja vuohenjuusto sulanut.

Piirakka menossa uuniin.

Otin kuvia enemmänkin, myös paistetusta piirakasta, mutta ne ovat näköjään kadonneet iPhonesta jonnekin mystiseen mustaan aukkoon :(

Joka tapauksessa, tämä oli niin hyvä piirakka, että varmasti tulee tehtyä toistekin :)

Väsynyttä menoa

Nyt on aika tunnustaa, ihan jo itselleenkin, että olen hieman väsynyt. Suorastaan totaalisen uupunut. Kevät on ollut tosi raskas, ja sain nyt vihdoin viimeisteltyä liiketalouden opintojeni näyttötutkinnon eteenpäin arvioitavaksi, eli tutkintodistusta odotellessa. Noh, mutta stressiä ja kiirettä on riittänyt, ja siitä tuloksena väsymys on kova. Tähän päälle kun lisää hiukan katkonaiset yöunet useamman viikon ajaksi (ks. kuva alla :) ), niin uupumus on taattu. Kevät on kaiken lisäksi muutenkin aina ollut minulle tuskaisaa aikaa migreenin osalta, eikä tämäkään vuosi ole näköjään poikkeus.

Väsymyksen aiheuttamat seurauksen ovat olleet jokseenkin pysäyttävät, on ihan oikeasti pitänyt pohtia, missä mennään ja miten tästä selvitään. Siinä vaiheessa kun kolmannenkin suklaapatukan jälkeen mieli tekee neljättä, on syytä ymmärtää, että nyt ei ole kaikki niinsanotusti kynät penaalissa ja tarttis tehdä jotain. Sitten on myös hyvä tunnustaa itselleen, että minäkin olen vain ihminen, ja jopa erehtyväinen sellainen, ja pohtia, olisiko tässä nyt pienen itsetutkistelun paikka. Ja olihan siinä, tätä itsetutkiskelua on nyt enemmän ja vähemmän huonosti syöden jatkunut jo muutaman viikon, ja ainoa johtopäätös, jonka olen saanut aikaiseksi, on se, että näköjään alan himoitsemaan makeaa kuin kunnon addiktit konsanaan kun olen väsynyt :D No shit Sherlock, ehkä sen olisi voinut päätellä jo se toisen suklaapatukan kohdalla?

Oh well, näitä sattuu ja onpahan hyvä tajuta miten tämä homma toimii ja mitkä ovat pelisäännöt. Sanomattakin lienee selvää, että jatkuvan porsastelun takia migreeni on entistä pahempi (näin ainakin uskon) ja olo muutenkin pebasta. Onneksi en voi syyttää kuin itseäni, ja kertoa nyt teille ihmiset, että älkää tehkö kuten minä tein, vaan tehkää kuten minä sanon, jos nimittäin haluatte välttää ne karmeat vieroitusoireet, jotka mulla on edessä kun puhallan tämän pelin pian poikki. 

Joskus se kiire ja stressi on itseaiheutettua, ja joskus pakon sanelemaa. Tässä tapauksessa omalla kohdallani se oli jokseenkin pakon sanelemaa. Olen kyllä tehnyt kaikkeni tasapainottaakseni stressiä, mutta nyt luulen, että on kyse ihan fyysisesti univajeesta. Alla oleva kuva on viime viikonlopun sauvakävelylenkiltä, jonne lähdin avaamaan hieman rintarangan jumituksia. Juoksustahan puhutaan paljon, että se on meditatiivista liikuntaa. Väite pitää paikkaansa, juoksullahan on yhtä tehokkaita vaikutuksia kuin mielialalääkkeillä, mutta tällä hetkellä kun tilanne on se, ettei kroppa kestä kovaa kuormitusta, joudun hakemaan flow'ni muilla konsteilla. Ja kyllä se onnistuu vaikkapa sauvakävellen! 

Rauhallinen lenkkipolku metsän keskellä, musiikki korvanapeista ja hyvä mieli johtivat siihen, että meditatiivinen lenkki tuli :) Minusta tuossa meditatiivisessa tunteessa on ennenkaikkea kyse siitä, että pää tyhjentyy kaikesta turhasta, ja keskityt ajattelemaan vain seuraavaa askelta ja lenkkitossun kosketusta maahan. Ei ole hälyä eikä liikennettä ja voisi vaikka laulaa :D

Kyllä minä kaiholla muistelen toisaalta, kun kykenin juoksemaan tunnin lenkkejä ja lataamaan painoja reilusti tankoon body pump -tunnilla. Toki se oli mukavaa, mutta koska tilanne kilpparin ja eräänlaisen ylikunnon johdosta on se, että syke nousee sataan jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta, joudun hieman rajoittamaan tekemisiäni. Mutta se on elämää ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn taas juoksemaan maltillisesti ja treenaamaan lihaskuntoa ilman, että askelkyykyn jälkeen tuntuu oikeasti, että taju lähtee :P

Tässä on jäljellä vielä  pari viikkoa töitä ennen kesälomaa. Kiireisiä ja vähemmän kiireisiä viikkoja. Nyt pitäisi saada tuo sokeririippuvuus uinumaan taas, sillä elämä on huomattavasti helpompaa, kun takaraivossa ei jyskytä koko ajan sokerinhimo. Tämä tie on niin montaa kertaa koluttu, että tiedän faktaksi kertoa, että se sokerinhimo lähtee kun lakkaa syömästä sokeria. Se on totuus. Mitä enemmän syö, sitä enemmän tekee mieli pidemmällä aikavälillä. Kun ei syö, ei tee mieli. Nyt sille polulle pitää löytää uudelleen. Paino tässä ei ole nyt se ongelma tällä hetkellä, menestyksekkäästi tuntuu putoavan nyt kun kroppa on muuten tasapainossa, vaan terveys lähinnä. Sokeri kun ei tee hyvää kenellekään ja tietysti pitää miettiä niitä pidemmän aikavälin murheita, kyllähän siinä väistämättä käy niin, että jos jatkan tätä kaksin käsin karkin vetelyä kesän yli tai vaikkapa vuoden, ollaan taas siinä tilanteessa, jossa sopii miettiä, että oliko se kroppa tosiaan joskus tasapainossa ja mites tuon painon kanssa?

 

Eli vahingosta viisastuneena, oikeaa ruokaa kehiin ja karkit takaisin kaupan hyllylle. Jotta siihen päästää, niin ensin olisi hyvä ottaa unta palloon. Tästä on suunta vain ylöspäin :) Tämä on opettavainen tarina siitä, mihin väsymys, kiire ja stressi voivat johtaa, jos kierrettä ei katkaise riittävän ajoissa.

Ananas, tuoreena vai säilykkeenä?

Sitä oppii kaikenlaisia kummallisia konsteja, kun tarpeeksi testaa :)

Kun puhun ananaksesta, puhun useinmiten tästä tuoreesta sellaisesta. Niitä peltitölkkejä en ole ostanut vuosiin, siirryin niistä ensin Rainbow'n muovisiin purkkeihin, säilyke sekin, ja nyt talvella kokonaan tuoreeseen. Keksin nimittäin, et voi ostaa kokonaisen tuoreen ananaksen, pilkkoa sen ja pakastaa, ja toivon näin välttyväni, ensinnäkin mahdolliselta sokeriliemeltä (en suosittele, kannattaa ostaa edes sitä omassa mehussaan kelluvaa, jos säilykettä haluaa käyttää), ja ehkä myös joiltain kemikaaleilta. En tiedä, mutta itselleni tuli parempi olo kun näin aloin tehdä :)

Tein talvella empiirisen tutkimuksen aiheesta tuore ananas vs. säilykeananas (se Rainbow'n muovipurkki) lähinnä noin niinkuin hinnan puolesta. Painoin mieleen kilohinnan tuosta muovipurkista, ostin tuoreen hintaan 1,99€/kg ja kipitin kotiin. Sen jälken käsittelin ananakseni alla kuvitetulla, seikkaperäisellä tavalla (joku muka oikeaoppinen tapa pilkkoa ananas, sanoi joku oikea kokki), punnitsin vain sen hedelmälihan osuuden ja laskin sille kilohinnan. Yllätys, näin laskettuna tuoreen ja tuon Rainbow'n muovipurkkisäilykkeen kilohinta oli lähes sama (max. viiden sentin poikkeama). Päätin siltä istumalta, että alan ostaa tuoretta ananasta ja pakastan sitä itse, koska käytän sitä muutenkin lähinnä vain soft icessa ja smoothiessa, jolloin se kylmänä ajaa asiansa paraiten. Sieltä vain blenderiin suoraan pakastimesta, ja on hyvää :)

Tällä hetkellä Prismassa ainakin tuoretta ananasta saa hintaan 0,99€/kg. Tässäpä vielä alla ne seikkaperäiset ohjeet ananaksen pilkkomista varten, mallina toimii mieheni, jonka veitsenkäsittelytaidot ovat huomattavasti edistyneemmät kuin omani. Terveisin nimimerkki, 5 sormea laastaroituna sen jälkeen kun meille tuli uudet veitset. Siis minullahan on omat veitseni, ne tylsät ja vanhat, kun telon itseni niillä uusilla terävillä :D

Tuore ananas, koko komeudessaan

Leikkaa kanta pois, siitä on hyvä aloittaa :)

Puolita ananas pystysuunnassa, kuten kuvassa.

Halkaise puolikkaat, pystysuunnassa edelleen.

Poista kova, puumainen keskusta jälleen pystysuunnassa.

Keskustan poistettuasi, puolita jälleen pystysuunnassa lohkoiksi (näyttää veneeltä ja lohkoperunalta).

Pujota veitsi hedelmälihan ja kuoren väliin, samaan tyyliin kuin lohesta poistaisit nahkaa.

Työn viemiseksi loppuun voi olla helpompaa nostaa ananaslohkovene pystyyn.

Tadaa, siellä se valmiina kuutioina Ikean pussissa pötköttää pakastusta varten.

Kivennäisaineet käsittelyssä - Jodi

Kun sain vihdoin diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, en olisi ikinä uskonut, miten monta palikkaa tähän(kin) kokonaisuuteen liittyy.

Nimittäin esimerkiksi jodi ja seleeni ovat sellaisia kivennäisaineita, joiden saanti Suomen maaperässä on osoittautunut haasteelliseksi. Jodi on osa kilpirauhashormonien (trijodityroniini eli T3 ja tyroksiini eli T4), ja se on välttämätön eläimille ja ihmisille, ja sitä tarvitaan kehon jokaisen solun ja elimen optimaaliseen toimintaan. Kilpirauhasen lisäksi aivot, eturauhanen, rintarauhaset, munasarjat ja lisämunuaiset tarvitsevat jodia. Jodin puute voi aiheuttaa mm. struumaa. Jodi on myös voimakas antioksidantti (ja sen väitetään suojelevan myös rintasyövältä).

Suomessa ei juurikaan tehdä eikä lääkäreiden (funktionaalisia lääkäreitä lukuunottamatta) toimesta teetetä jodin saantia mittaavia laboratoriokokeita, koska "Suomessa ei ole jodista puutetta". Nyt kun on pari vuotta Facebookin kilpirauhaspotilaiden vertaistukiryhmän ylläpidossa takana, olen kuitenkin oppinut, että jodista voi olla puutosta. Ja näin äkkiseltään se vaikuttaisi olevan kovin yleistäkin. Ongelma on suomalaisviranomaisten mukaan ratkaistu sillä, että jodia on lisätty ruokasuolaan. On kuitenkin hälyttävää, millä tahdilla kilpirauhasongelmaisia ihmisiä tälläkin hetkellä löytyy (ja luojan kiitos löytyy ja saavat diagnoosin!), joten ehkä tämä köyhtynyt maaperä on yksi niistä syistä.

Kelp ja Himalajan suola + jodi

Jonkin jodin lähteen hankkiminen oli pitkään ostoslistallani, ja sitten löysin kertakaikkisen loistavan tuotteen!
Voimaruoka - Himalajan suola + jodi on nimensä mukaisesti Himalajan suolaa, johon on lisätty merilevärouhetta. Tuo on suola, jota käytän jatkuvasti muutenkin. Toinen hyvä vaihtoehto on Merilevärouhe täydentämään jodin saantia. Kuvassa Kelp-puristeena.

Virallisterveellisen suosituksen mukaan jodia tulisi saada 150-200 mcg vuorokaudessa. Selvää tietysti lienee, että jos jodin puutos on paha, ei tuolla annoksella varastoja täytetä eikä kilpirauhasen optimaalista toimintaa ylläpidetä.

Suomalaisten tärkeimmät jodin lähteet ovat: jodioitu pöytäsuola, maitotuotteet, kananmunat ja kala. Omaan ruokavaliooni näistä kuuluu ainoastaan kala ja munat. Ja toisekseen, se mikä on virallinen väestötasolle laadittu saantisuositus, ei ota huomioon yksilöitä. Väestötason saantisuositukset ovat niitä alarajoja, jolla juuri ja juuri pitäisi pysyä hengissä ja terveenä, eikä se välttämättä kaikilla riitä elimistön optimaaliseen toimintaan. Tästä hyvänä esimerkkinä C-vitamiini: sen saantisuositus on sen verran, että keripukilta välttyy, mutta esimerkiksi flunssaa ehkäisemään tai stressin tyhjentäessä varastot, se ei enää riitäkään ja puutos on todellinen.

Elimistön kestää varsin suuriakin jodiannoksia, ja suurin virallisesti hyväksytty päiväsaanti aikuiselle on 600 mikrigrammaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat jodia n. 200 mikrogrammaa vuorokaudessa, ja vertailun vuoksi todettakoon, että japanilaiset saavat jodia keskimäärin 12,5 mg (12 500 mcg), ja siellä esiintyy todella vähän rintasyöpää.

Jodinpuutteen pystyy testaamaan tällä hetkellä ainakin Lootusklinikan kautta. Testi ei vaadi lähetettä ja hinta sisältää puhelinkonsultaation. Tämä on varmimpia tapoja testata mahdollinen jodinpuutos. Muutamat funktionaaliset lääkärit taitavat puutoksen hoidon joditerapialla.

Seuraavaksi otan käsittelyyn seleenin, se kun toimii ikäänkuin jodin parina, ja on myös hyvin tärkeä kilpirauhasen toiminnalle.

Pääruokaa pikana

Saan usein kyselyjä ja ihmettelyä osakseni, että eikös se terveellinen ruoka ole kauhean työlästä ja aikaa vievää valmistaa? Tästä puhutaan usein asiakkaideni ja tuttujeni kanssa. Kokosin teille kuvina aterioitani, joilla pyrin todistamaan, että ei, ei se välttämättä ole. Minusta avainasiat ovat organisointi ja etukäteissuunnittelu.

Kaikki lähtee siitä, että varaat jääkaappiin ja pakastimeen raaka-aineita, jotka sopivat juuri sinun terveelliseen ruokavalioosi. Näin sinulla on aina valinnanvaraa. Meillä kotona tehdään usein vapaapäivinä pidempää kypsennystä vaativia ruokia (lihaa, kalaa tai kanaa), joista sitten riittää muutamaksi päiväksi arkenakin eteenpäin. Lisukkeeksi lihan rinnalle on helppo kasata nopeasti salaatti, uunijuureksia tai jokin kasvislisäke. 

Jauheliha (naudan luomu ja hirvi, joskus hevonenkin) ovat sellaisia, mitä meillä on aina pakastimessa. Jäinenkin jauheliha paistuu varsin nopeasti pannulla, joten se on todellista pikaruokaa, eikä valmisteluun mene käytännössä aikaa ollenkaan. Samoin broileri ja lohi uunissa valmistuvat todella nopeasti, niiden rinnalle on helppo nakata pelille vaikka kasviksia tai juureksi kypsentymään. Alla olevissa kuvissa on sekä näitä nopeasti valmistuvia ruokia ja niitä, jotka on tehty esimerkiksi edellispäivänä. 

Pidä huoli, että jääkaapissasi on aina runsaasti salaatteja, paprikaa, porkkanaa, tomaattia kurkkua, bataattia, palsternakkaa, lanttua, ja pakastimessa lehtikaalta, pinaattia, juuressekoituksia (kukkakaalta ja parsakaalta höyrytettäväksi). Näistä oikeastaan voisin tehdä ihan oman postauksen, mitä minun jääkaapistani ja pakastimestani löytyy :)

Eli jos oikein mietit, ajasta ravitseva syöminen ei ainakaan ole kiinni :) 

Uunissa paistettua broilerin reisi-koipea, tammenlehtisalaattia, paprikaa, punasipulia, tomaatti ja kurkkua öljytilkalla.

Paistettua luomujauhelihaa, miniluumutomaatteja, kurkkua, jääsalaattia ja punasipulia.

Hirvenpaistia, jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja punasipulia.

Kinkkumunakas, kirsikkatomaattia ja jääsalaattia. Munakkaassa on vielä pakastettua lehtikaalta.

Kanawokkia, paprikaa ja lehtikaalta kookosmaidossa.

Pulled lamb, pakasteesta porkkanaa, parsakaalta ja kukkakaalta, lisäksi valkosipulia, porkkanaa (padasta) ja bataattilohkoja.

Töissä eväänä, pinaatin kanssa paistettua jauhelihaa ja paprikaa, sekä kirsikkatomaatteja.

Pulled porkia, miniluumutomaatteja, kukkakaalta ja parsakaalta höyrytettynä.

Lohkojuurekset menossa uuniin, valmistuaika muutama hassu minuutti + uunissa kypsennys päälle.

Grilliattu pihvi, luomuomena, kurkkua, porkkanaa, salaattia ja tomaattia + basilikaa.

Kanawokki, parsakaalta, porkkanaa, paprikaa ja lehtikaalta pakasteesta.

Paistettua jauhelihaa tomaattimurskalla (siinä oli kokonaisia kirsikkatomaatteja), porkkanatikkuja, jääsalaattia ja basilikaa.

Grillattu pihvi, höyrytettyä parsakaalta, jääsalaatti ja kurkkua öljytilkalla.

Paistettu grillimakkara, lehtikaalta, tomaattia, kurkkua ja jääsalaattia.

Ruusukaalta, possun ulkofilesuikaleita ja lehtikaalta pannulla.

Roomansalaattia, paistettua jauhelihaa ja chilimajoneesia.

Ei ehkä lämmin ateria, mutta omenaa ja keltaista luumua maapähkinävoilla ja hunajalla :)

Paistettua jauhelihaa, keitetty muna, kirsikkatomaatteja, porkkanaa ja kurkkua.

Aminopörssissä äitienpäiväkampanja

Vink vink,

Aminopörssin Äitienpäivälahjat-kategorian tuotteista saa -15% hinnasta pois koodilla äiti15!

Tarjous on voimassa näemmä 8.5 asti, ja seuraavat ihanuudet bongasin itse (ja saatoin ehkä tilatakin :P )

1. Cocovi raakasuklaa goji
2. Cocovi raakasuklaa minttu - yksi parhaista raakasuklaista!
3. LifeFactoryn lasinen juomapullo 450ml - irrotettavalla silikonihupulla
4. Cocovi raakasuklaan valmistuspaketti - hyvä aloituspakkaus raakasuklaan tekoon
5. Puhdistamon Rakkauspakkaus - helppokäyttöinen kaakaosekoitus
6. LifeFactoryn lasinen juomapullo sporttikorkilla 650ml -aivan loistopullo

Nuo LifeFactoryn pullot ovat olleen käytössäni vuoden alusta, ja tykkään kovasti. Niissä kulkee sekä smoothiet että vesi, ja uskomatonta, miten vesi on hyvää tuosta pullosta! Olen siis kuljetellut vuosikausia muovipullossa vettä mukanani, ja se alkaa maistua hyvin pian ikävältä. Enkä olisi uskonut, ennen kuin itse kokeilin, että lasipullon kanssa on aivan eri juttu, saatan vahingossa juoda edellispäivältäkin jäänyttä vettä, eikä sitä edes maista :D Rikkoutumista ei tarvitse kyllä pelätä, kerran on pudonnut laattalattialle, ja aivan ehjänä säilyi :) Ja siis varmaan hoksasittekin, ettei niitä kukaan huvikseen mukanaan kanna, vaan erityisesti lasipullojen myrkyttömyyden vuoksi, tästä oli itse asiassa taannoin juttua esimerkiksi täällä, kuinka muovin sisältämä BPA on yhdistetty mm. migreeniin, ja migreenikon ei kannattaisi käyttää muovipulloja. Minä en suosittele muovipulloja kenellekään! Ja ihan jo tuon veden maun takia pidän lasisesta pullostani :)

Ihanaa toukokuuta <3

Pieni parsaopas

Parsakausi alkaa olla kuumimmillaan, tutustuin itse tähän herkkuun vasta viime keväänä, ja tykästyin kovasti. Suoraan sanottuna alussa pelkäsin parsan valmistusta, reseptejä selatessani se vaikutti vähintäänkin monimutkaiselta kasvikselta, vaan ihan hyvin ollaan loppujen lopuksi toimeen tultu :)

Parsaa on ennen vanhaan käytetty lääkekasvina mm. sen diureettisten ominaisuuksien vuoksi, ja jo muinaiset roomalaiset pitivät parsasta. Hyvin ravinteikas se on yhä, parsa sisältää esimerkiksi foolihappoa runsaasti ja jonkin verran B-ryhmän, C-, ja K-vitamiineja, sekä lisäksi beetakaroteenia, kaliumia ja kuitua.

Kuva: kasvikset.fi

Parsakausi kestää Suomessa toukokuun alusta juhannukseen (valkoista saa lähes vuoden ympäri nykyään) ja parsaa löytyy vihreänä, valkoisena ja kärjestä violettina.

Valkoinen parsa kuoritaan aina, mutta vihreästä parsasta usein riittää kun kuorii alaosasta muutaman sentin puisevaa osaa. Kuoriminen on helpointa kuorimaveitsellä latvasta tyveen päin. Leikkaa puiseva tyvi pois, jotta alaosastakin tulee mehevä. Valkoisessa parsassa on hienostunut, lievä karvas maku, joka taittuu keitinveteen lisätyllä sokerilla (lähde: kasvikset.fi), itse olen käyttänyt lähinnä vihreää parsaa, joten tuosta karvaudesta ei ole omakohtaista kokemusta.

Kuva: kasvikset.fi

Noniin, nyt kun teoria on hallussa, jokainen uskaltaa ostaa parsanipun ja kokeilla, eikö? :) Tässä vielä kyytipojaksi vähän kypsennysreseptiä, tarjoa vaikka voisulan kanssa!

Keitetty vihreä parsa

1 nippu parsaa
suolaa
vettä

Esikäsittele parsa (kuori paksuimmat yksilöt, hennoimmista vain alaosa, leikkaa puiseva tyvi pois, 2-3cm alhaalta). Laita laakeaan kattilaan tai kasariin sen verran vettä, että parsat peittyvät, lisää suolaa (0,5ti / litra vettä), ja laita parsat kiehuvaan veteen. Keitä 4-12 min, aika riippuu parsojen paksuudesta, kypsyyttä voi kokeilla tikulla alaosasta. Nosta kauhalla ja valuta hyvin. Tarjoile voisulan kanssa.

Parsaa ja pekonia uunissa 

1 nippu parsaa
1 pkt pekonia
(suolaa ja pippuria)
(juustoraastetta)

Esikäsittele parsa (kuori, tyvi, esikeitä tarvittaessa paksuja tankoja pari minuuttia) ja kääri makusi mukaan pekonisiivu yhden tai useamman parsatangon ympärille. Lado uunin kestävään vuokaan, lisää päälle halutessasi suolaa ja pippuria, ja kypsennä uunissa 225 asteessa 5-10 minuuttia, kunnes pekoni on rapsakkaa ja kypsää. Itse pidan parsan mausta sellaisenaan, mutta tähän voisi halutessaan lisätä kypsennyksen loppuvaiheessa pinnalle juustoraastetta (vaihda silloin grillivastukselle ja pidä uunissa vain sen aikaa, että juusto sulaa ja saa aavistuksen väriä).

Hyvää ruokahalua :)