Miten vähän tiesinkään :) Tuli ylikunto, tuli kehon totaaliuupumus, tuli kilpirauhsen vajaatoiminta ja tuli niiden kautta ymmärrys. Siinä vaiheessa, kun leppoisa sunnuntaikävely koiran kanssa hengästyttää, tietää olevansa asian äärellä. Kuntoni eräällä tavalla romahti jossain vaiheessa vuotta 2012. Juoksin intervalleja, söin superterveellisesti ja pohdin, mikä on kun leposyke takoo vähintään 80, paino ei putoa eikä juoksukunto kehity. Siinä vaiheessa kohtalo puuttui peliin, ja tuli se iso ymmärrys. Tämä kaikki liittyy siis kilpirauhasen vajaatoimintaan, jota oivalsin sairastavani. Oma vajaatoimintani on eräänlaista ylikunnon muotoa. Mutta siitä tuonnempana, puhutaan nyt joogasta :)
Kroppa oli siis maitohapoilla jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta, joka paikka jumitti (karmeista säryistä pääsin onneksi eroon kilpirauhashormonilääkityksen myötä), eikä aineenvaihdunta toiminut juuri nimeksikään. Olin kyllä pirteä kuin peipponen, ja olen edelleenkin kun vajaatoiminta alkaa olla tasapainossa, mutta kroppa ottaa aikansa toipuakseen siitä tilasta, mihin olin sen varmasti osittain itse ajanut. Koko ajan olen lenkkeillyt koiran kanssa (4-7 tuntia viikossa) ja pyöräillyt hyötyliikunnaksi, mutta muut lajit alkoivat olla kortilla, siis ne, joita minun oli järkevä harrastaa, ja joita ylipäätään pystyin harrastamaan. Suuri rakkauteni Body Pump on poissa laskuista, jo senkin takia, että tiedän sen kanssa lähteävän lapasesta, eikä se palvellut muutenkaan tavoitteitani. Elimistöni kaipasi ehkä enemmän siinä (ja myös vielä tässäkin) vaiheessa huoltavaa ja palauttavaa liikkumista, kevyttä lihaskuntotreeniä.
Siinä vaiheessa, viime kesänä, annoin mahdollisuuden astangajoogalle. Kipitin tutun kuntokeskuksen lauantaiaamun tunnille, tiesin, että ohjaaja on lempparini. Tunnin mitta oli 45 minuuttia, ja sen verran arvelin kestäväni :) En ollut ennen kokeillut astangajoogaa, ja yllätys oli kyllä enemmän kuin positiivinen.
Astangajooga on fyysisin joogalajeista, ja sen kyllä huomasi. Silti se antoi armoa myös kireälle ja vastaan haraavalle elimistölle, olematta liian ankara, se oli todella fyysistä, lihakset todella tutisi, hikikarpalot virtasivat ja bonuksena kehittyvät myös tasapaino ja koordinaatiokin. Olin kyllä aika myyty! Sanoisin, että oikein hyvää treeni myös lihaskunnolle.
Muita joogalajeja en ole vielä kokeillut, en jotenkin ole halunnut pilata astangan illuusiota :) Mutta kyllä harmitti ihan tosissaan, kun kuulin, että viikko sitten lauantaina oli Oulu Opiston järjestämä joogaretriitti, tässä joogahurmoksessa olisin todellakin mennyt, jos olisin hoksannut sellaisen järjestettävän. Keväällä saattaisi olla uusi mahdollisuus.
Huomenna aion vääntäytyä aamusella tutulle astangajooga-tunnille, vaikka itapäiväksi pitääkin ehtiä jo töihin. Sen tunnin jälkeen nimittäin mikään ei tunnu vääntämiseltä, kroppa on lämmin, liikkuvainen ja suorastaan notkea :) Suklaahammasta myös kolottaa, ehkä, jos oikein innostun, teen tänään vielä raakasuklaata. Muuten tässä taloudessa on meneillään eräänlainen herkkukielto jouluun asti. Mies on leipomiskiellossa, herkkuja ei osteta kotiin eikä tietentahtoen hankkiuduta tilanteisiin, missä herkkujen vaikutukselle voi joutua alttiiksi (se on nimittäin menoa sitten monestikin, ainakin meikäläisen itsekurilla). Mut jos oikein riepoo, ne tilanteet tarkistetaan erikseen, ja noh, raakasuklaata ei lasketa :D
Eli tähän tyyliin (kuva Googlen kuvahaulla "Cookiemonster today me will live in the moment"):
Mukavaa viikonloppua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti